UMK:n finaalista olkaa olla jo melkein kaksi viikkoa ja tämän postauksen kirjoittaminen on aina vaan siirtynyt ja siirtynyt, sillä viisujenkarsintakausi on juuri kiivaimmillaan ja sen tiimoilta olen ollut kiireinen.
Ennen voittajaan pureutumista vielä muutama sana finaalista. Finaali oli, ainakin minusta, selkeästi tasokkaammin toteutettu lähetys kuin, mitä semifinaalit olivat. Suurimpana plussana semifinaaleihin verrattuna näin sen, että ne kiusalliset pukuhuonehaastattelut ja kömpelöt käytäväkavelyt oli jätetty finaalista pois.
Juontajat, Raakel Liekki ja Roope Salminen hoitivat hommansa kunnialla. Ei valittamista.
Sitten nämä paljon kuohkatut "kansalaisraadit": aivan suoraan pöllitty Melodifestivalenilta sillä erotuksella, että eri maiden raadit oli vaihdettu erilaisiin ryhmiin ihmisiä Suomesta. Ei siinä mitään, että idea on lainattu länsi naapurista. Ihanhan tuo oli viihdyttävä tuo ääntenlasku. Olisin kyllä toivonut, että raadeilla olisi ollut enemmän valtaa, sillä hieman typerältä tuntui, että tehtiin suuri ohjelma numero siitä, että 8 raatia antaa 10 % pisteistä. Tämän voisi Yle ehdottomasti säästää ensi vuodelle, mutta sillä erolla, että raadit saisivat enemmän valtaa.
Myös se oli mukavaa, ettei Euroviisuja oltu yritetty piilottaa aiempien vuosien tapaan vaan päinvastoin niitä tuotiin esille runsaasti ja positiivisessä valossa. Varsinkin nämä Wienin esittelyvideot ja viisubingo olivat loistavia. Yksi suuri miinus on kuitenkin annettava, ja se on kilpailu areena, tai siis studio. Semifinaalit siellä nyt vielä meni, mutta finaalikin Ylen Pasilan studiolla...ei näin Yle. Ensi vuodeksi ehdottomasti finaali ainakin suuremmalle areenalle. Jos ei aivan jäähalliin tai baronalle, niin ainakin Peakockiin.
Antti Tuisku esiintyi kolmannessa semifinaalissa.
Myös väliaika esitykset semeissä sekä finaalissa olivat onnistuneita. Varsinkin Antti Tuiskun veto kolmannessa semissä ja softenginen veto finaalissa (video alla) jäivät mieleen. Emma Salokosken olisin ehkä vaihtanut finaalissa johonkin toiseen väliaikaesitykseen.
Sitten voittajaan eli Pertti Kurikan Nimipäivien kappaleeseen Aina mun pitää. Alussa tuli järkytys, joka kesti ehkäpä tunnin. Vaikka olin ajatellut jo etukäteen, että tämä voittaa niin viimeiseen asti jaksoin uskoa, että se olisi joku muu. Noh, järkytystä seurasi pettymys. Suomen kansa oli oikeasti valinnut tämän kappaleen edustamaan meitä Euroviisuihin! Pettymyksestä selvittyäni päätin, että annetaan PKN:lle sitten mahdollisuus, kun kerta Suomen kansa heidät Wieniin tahtoi. Päätös täytyi vain hyväksyä ja tyytyä tähän.
Kappaleesta en pitänyt silloin, kun tämä julkaistiin, en silloin kun tämä esiintyi semifinaalissa tai finaalissa, tai nyt kun tämä on Suomen edustuskappale. Se on vaan kylmä fakta, että tämä kappale on minulle tähän mennessä Suomen huonoin kappale Viisuissa, valitettavasti. Ja uskon, että en ole ainoa. Varmasti moni, varsinkin viisufani, voi samaistua tähän ajatukseen. Viisufaneilla tuntuu olevan sellainen taito, että ajan kanssa huonotkin kappaleet alkavat kuulostaa hyviltä ja takin käännöt eivät olekaan kovin harvinaisia.
Yksi asia tässä PKN-keskustelussa minua häiritsee minua todella paljon ja en malta olla tarttumatta siihen: Välillä, kun lukee keskusteluja PKN:ään liittyen niin tuntuu siltä, että tästä saa olla vain yhtä mieltä, ja jos on erimieltä, leimataan heti suvaitsemattomaksi. Toki silloin, jos kommentoidaan, että "Miten Suomi kehtaa lähettää kehitysvammaisia Euroviisuihin." tai "Nyt saa taas hävetä, kun Suomi valitsi nuo viisuihin." tai jotain muuta vastaavaa, niin silloin saa ja pitääkin kommentoida. Ei tuollaista pidä suvaita. Mutta kaikki eivät pidä vaan tästä kappaleesta, ja toivoisinkin molemminpuolista kunnioitusta mielipiteille. Yhtey itsessään on minustakin aivan loistava ja sympaattinen, mutta tätä kappaletta, tai yhtyeen muuta musiikkiakaan, en arvosta kovin korkealle asteikollani. Punk-tyylinä ei vain toimi minulle. Sori.
Toivotan kuitenkin onnea ja menestystä PKN:lle viisuihin. Olen iloinen, jos menestyvät, vaikka biisistä en pidäkään.
Sana on vapaa! Mitä ajatuksia UMK-finaali ja PKN:än voitto herättää teissä?
Ps. Jonkinlaista postausta tän vuoden kappaleiden menestysarvioista tulossa sitten, kun kaikki kappaleet on julkaistu. Eli pian!
Eilen kaikki viron kappaleet tulivat kuultaviksi Eesti Laulin -nettisivuille. Nyt olen kuunnellut kaikki kappaleet ja järjestellyt ne mieleiseen järjestykseen. Ehdin jo pelätä aivan hirveää tasoa Viisukuppilan kommenttien perusteella, mutta siellähän olikin ihan mukavia kappaleita. Jotenkin tosi pirteen kuulosia kappaleita. Ja viron kielellehän syttyy aina ja siitä saa lisäpisteitä. Tai sitten tänään oli vaan sellainen päivä, kun kaikki kuullostaa hyvältä ja tykkää kaikesta.
Üle vesihalli taeva – Maia Vahtramäe Superlove – Elisa Kolk / Vahur Valgmaa Kellega ma tutvusin? – NimmerSchmidt Goodbye to Yesterday – Elina Born & Stig Rästa Tiiu talu tütreke – Kruuv Burning Lights – Daniel Levi Hold On – Liis Lemsalu & Egert Milder Päev korraga – Karl-Erik Taukar Kuum – Demie feat. Janice Minu päike – Luisa Värk Exceptional – The Blurry Lane Kordumatu – Bluestocking / Maria Soikonen Kohvitassi lugu – Miina Saatuse laul – Airi Vipulkumar Kansar This Is Our Choice – Triin Niitoja & John4 Unriddle Me – Elephants From Neptune Kolm päeva tagasi – Mari Troubles – Robin Juhkental & The Big Bangers Idiot – Kali Briis Band Light Up Your Mind – Wilhelm
Viisu-uutissivustoja löytyy aivan joka lähtöön. Seuraavassa listaan muutamia uutissivustoja, joita itse luen. Uutisissa kannattaa yleensä käyttää usein hyvinkin kovaa seulaa, siitä pitääkö uutinen paikkansa.
eurovision.tv on kaikista virallisin ja luotettavin lähde viisu-uutisille, sillä se on virallinen viisusivu. Uutisia sivulle näin hiljaisempana uutisaikana tulee vähän, mutta se mitä tulee on sitäkin luotettavampia. Esimerkiksi osallistujamaa vahvistusuutisia täältä ei löydy, koska virallisesti lista julkaistaan kokonaisuudessaan tällä sivulla myöhemmin. Täältä löytyvät myös kaikkien kansallisten karsintojen live-streamit.
esctoday.com on näistä epävirallisista se sivusto, johon luotan eniten. Esctoday ei uutisoi huhuja tai sellaisia asioita, joille ei ole perusteita. Uutiset ovat myöskin hyvin neutraaleja ja hyvin asiallisia pääosin. Mukaan mahtuu myös esimerkiksi uutisia vanhojen viisuartistien uudesta tuotannsta.
eurovoix.com on toinen sellainen sivusto, johon pääasiassa luotan. Eurovoix uutisoi perinteisten viisujen lisäksi muun muassa Juniori Euroviisuista, Türkvisionista tai muista EBU:n tapahtumista sekä ABU:n tapahtumista.
escxtra.com on luotettava, mutta uutisten julkaisu tahti on hidas, joten tätä tulee luettua vähemmän.
viisukuppila.fi Viisukuppila on suomalainen fanifoorumi, jolla on myös oma uutissivunsa, jolle päivitetään tärkeimmät uutiset viisuista. Pitää yleensä hyvin paikkansa.
yle.fi/euroviisut Ylen viisusivuja en juurikaan seuraa, sillä uutisia sinne tulee hyvin niukasti.
escdaily.com Pidän suhteellisen luotettavana, mutta uutisten ilmestymistahti hidasta.
escunited.com Tämä alkaa olla jo sellaista tasoa, jolloin täytyy joskus miettiä uutisten totuuspohjaa. Myös Junnuviisut huomioitu.
oikotimes.com Tämä kreikkalainen viisu-uutissivusto on sellaien, jonka lähes jokaisen uutisen kohdalla täytyy aina miettia sen todenmukaisuutta. Asioista uutisoidaan usein hyvin keppoisin perustein. Myös uutisten tyyli on silloin tällöin hyvin häiritsevää. Kuten esimerkiksi tästä ja tästä uutisista huomaa. Oikotimesin julkaisu tahti on kuitenkin kiitettävää.
wiwibloggs.com on taas hieman erilainen sivusto, joka onkin yksi suosikkisivuistani. Kuten slogan kuuluukin niin Eurooviisuja asenteella tai jotain vastaavaa.
Nyt ajattelin vähän avata sitä kuinka minusta tuli viisufani.
Ensimmäinen viisumuistoni on vuodelta 2006 eli Ateenan kisoista, jossa Lordi toi voiton Suomeen. Siihen aikaan olin vielä sen verran pieni, etten katsonut viisuja lauantai-iltana. Aamulla kuulin kuitenkin kuulin, että Suomi on voittanut viisut. Vuoden 2006 kisat olen sittemmin katsonut useita kertoja nauhoitettuna versiona. Yksi ainakin minun mielestäni upeimpia viisumuistoja on juurikin Ateenan pisteenlasku. Tähän yhdistettynä vielä Jaana Pelkosen, Heikki Paasosen ja Asko Murtomäen selostus. (Kylmätväreet).
2007 ja 2008 katsoin viisut, mutten muistaakseni vielä silloin mitään muistiinpanoja. 2009 taisi olla ensimmäinen vuosijolloin tein muistiin panoja ja listasin suosikkejani. 2010 jatkoin muistiinpanojen tekoa ja tutustuin kappaleisiin jo etukäteenkin. Tänä vuonna hankin myös ensimmäisen viisulevyni, jonka olenkin siitä lähtien ostanut joka vuosi.
2011 katsoin ensi kertaa myös semifinaalit suorana. Aiemmin olin katsonut ne seuraavana päivänä. 2012 ja 2013 menivät aikalailla samalla kaavalla kuin 2011. Olisikohan ollut vuosi 2012, kun aloin seurata viisuja ympärivuotisesti. kesäkuussa 2013 liityin viisufanien yhteisöön eli Viisukuppilaan. Siellä olenkin viihtynyt niin hyvin, että viestejäkin on kertynyt jo yli 700.
Joka vuosi olemme katsoneet viisut perheen parissa sekä pisteyttäneet kappaleita, ja katsoneet kenen olisi oikeasti pitänyt voittaa.
