Viidentenä esittely vuoron saa Suomi. Meidän paras sijoituksemme Euroviisuissa on tietenkin Lordin ikimuistoinen vuotto vuodelta 2006.
Tänä vuonna edustajaksemme valittiin yhtye nimeltään Pertti Kurikan Nimipäivät, joka kisaa finaalipaikasta 1. semifinaalissa paikalta viisi. PKN sai alkunsa vuonna 2009 Helsingin Konalassa kehitysvammaisten taidetyöpajalla. Kaikki alkoi kun, elokuvaohjaaja Pekka Karjalainen suunnitteli
draamaelokuvaa Vähän kunnioitusta, joka kertoi vammaisten
oikeuksista ja mahdollisuuksista itsenäiseen elämään. Elokuvaan olisi ollut tarjolla jo valmiitakin yhtyeitä, mutta silti elokuvaa varten päätettiin perustaa uusi yhtye. Punk-bändi koottiin kitaristi Pertti Kurikan
ympärille. Lopulta yhtye myös nimettiinkin hänen mukaansa, koska hän hössötti
niin paljon tuolloin ajankohtaisesta nimipäivästään. Kurikka sävelsi
elokuvaan kappaleen Kallioon. Sanat kappaleeseen kirjoitti yhtyeen
laulusolisti Kari Aalto. Yhtyeen muut jäsenet ovat basisti Sami Helle ja rumpalisti Toni Välitalo.
Vuonna 2010 yhtyeen ura lähti nousukiitoon, kun yhtyeen kappale ladattiin Youtubeen ja siitä tuli kansallinen some-hitti. Yhtyeen menestys jatkui ja pian he esiintyivät jo Tavastialla ja pian sen jälkeen jo ulkomailla, kuten Yhdysvalloissa, Saksassa, Kanadassa ja Norjassa.
Ennen vuotta 2012 yhtye oli levyttänyt kappaleita useille pienlevymerkeille, mutta vuonna 2012 levyjätti Sony Music allekirjoitti yhtyeen kanssa levytyssopimuksen. Wienin Viisujen alla julkaistaan The best of greatest hits kokoelma.
Toukokuussa 2012 ensi-iltansa sai myöhemmin huikean suosion saavuttanut Kovasikajuttu dokumenttielokuva, joka teki yhtyeestä vieläkin tunnetumman. Elokuvalle on suunniteltu myös jatkoa.
Pertti Kurikan Nimipäivät voitti UMK 2015 -kilpailun melko
ylivoimaisesti saaden 37,4% kaikista kansalaisraati- ja yleisöäänistä ja edustaa meitä näin ollen siis Wienin Euroviisuissa.
Yhtyeen kilpailukappale Aina mun pitää kestää vain puolitoista minuuttia ollen Viisuhistorian lyhin kappale. Kehitysvammaisuudestaan tunnettu yhtye on jo nyt herättänyt laajaa mediahuomiota ympäri maailmaa.
Viikon biisikin on unohtunut kaiken kiireen keskellä, mutta ei hätää tässä tulee viime viikkoinen. Myös maa esittelyt jatkuvat nyt tästä eteenpäin!!
Viime viikon biisiksi valikoitui Roope Salmisen ja koirien biisi Reissumies. Biisi on vaan niin hyvän tuulinen, mutta samalla siinä on kuitenkin jotakin sanomaa. Biisiä on ihana hoilata tyhjillä lenkkipoluilla iltaisin niin, ettei kukaan kuule.
Yhtye on tullut tutuksi mm. hitistään Biisionit sekä erittäin kovista live vedoista. Roope Salminen muistetaan myös tämän vuotisen UMK:n toisena juontajana.
UMK:n finaalista olkaa olla jo melkein kaksi viikkoa ja tämän postauksen kirjoittaminen on aina vaan siirtynyt ja siirtynyt, sillä viisujenkarsintakausi on juuri kiivaimmillaan ja sen tiimoilta olen ollut kiireinen.
Ennen voittajaan pureutumista vielä muutama sana finaalista. Finaali oli, ainakin minusta, selkeästi tasokkaammin toteutettu lähetys kuin, mitä semifinaalit olivat. Suurimpana plussana semifinaaleihin verrattuna näin sen, että ne kiusalliset pukuhuonehaastattelut ja kömpelöt käytäväkavelyt oli jätetty finaalista pois.
Juontajat, Raakel Liekki ja Roope Salminen hoitivat hommansa kunnialla. Ei valittamista.
Sitten nämä paljon kuohkatut "kansalaisraadit": aivan suoraan pöllitty Melodifestivalenilta sillä erotuksella, että eri maiden raadit oli vaihdettu erilaisiin ryhmiin ihmisiä Suomesta. Ei siinä mitään, että idea on lainattu länsi naapurista. Ihanhan tuo oli viihdyttävä tuo ääntenlasku. Olisin kyllä toivonut, että raadeilla olisi ollut enemmän valtaa, sillä hieman typerältä tuntui, että tehtiin suuri ohjelma numero siitä, että 8 raatia antaa 10 % pisteistä. Tämän voisi Yle ehdottomasti säästää ensi vuodelle, mutta sillä erolla, että raadit saisivat enemmän valtaa.
Myös se oli mukavaa, ettei Euroviisuja oltu yritetty piilottaa aiempien vuosien tapaan vaan päinvastoin niitä tuotiin esille runsaasti ja positiivisessä valossa. Varsinkin nämä Wienin esittelyvideot ja viisubingo olivat loistavia. Yksi suuri miinus on kuitenkin annettava, ja se on kilpailu areena, tai siis studio. Semifinaalit siellä nyt vielä meni, mutta finaalikin Ylen Pasilan studiolla...ei näin Yle. Ensi vuodeksi ehdottomasti finaali ainakin suuremmalle areenalle. Jos ei aivan jäähalliin tai baronalle, niin ainakin Peakockiin.
Antti Tuisku esiintyi kolmannessa semifinaalissa.
Myös väliaika esitykset semeissä sekä finaalissa olivat onnistuneita. Varsinkin Antti Tuiskun veto kolmannessa semissä ja softenginen veto finaalissa (video alla) jäivät mieleen. Emma Salokosken olisin ehkä vaihtanut finaalissa johonkin toiseen väliaikaesitykseen.
Sitten voittajaan eli Pertti Kurikan Nimipäivien kappaleeseen Aina mun pitää. Alussa tuli järkytys, joka kesti ehkäpä tunnin. Vaikka olin ajatellut jo etukäteen, että tämä voittaa niin viimeiseen asti jaksoin uskoa, että se olisi joku muu. Noh, järkytystä seurasi pettymys. Suomen kansa oli oikeasti valinnut tämän kappaleen edustamaan meitä Euroviisuihin! Pettymyksestä selvittyäni päätin, että annetaan PKN:lle sitten mahdollisuus, kun kerta Suomen kansa heidät Wieniin tahtoi. Päätös täytyi vain hyväksyä ja tyytyä tähän.
Kappaleesta en pitänyt silloin, kun tämä julkaistiin, en silloin kun tämä esiintyi semifinaalissa tai finaalissa, tai nyt kun tämä on Suomen edustuskappale. Se on vaan kylmä fakta, että tämä kappale on minulle tähän mennessä Suomen huonoin kappale Viisuissa, valitettavasti. Ja uskon, että en ole ainoa. Varmasti moni, varsinkin viisufani, voi samaistua tähän ajatukseen. Viisufaneilla tuntuu olevan sellainen taito, että ajan kanssa huonotkin kappaleet alkavat kuulostaa hyviltä ja takin käännöt eivät olekaan kovin harvinaisia.
Yksi asia tässä PKN-keskustelussa minua häiritsee minua todella paljon ja en malta olla tarttumatta siihen: Välillä, kun lukee keskusteluja PKN:ään liittyen niin tuntuu siltä, että tästä saa olla vain yhtä mieltä, ja jos on erimieltä, leimataan heti suvaitsemattomaksi. Toki silloin, jos kommentoidaan, että "Miten Suomi kehtaa lähettää kehitysvammaisia Euroviisuihin." tai "Nyt saa taas hävetä, kun Suomi valitsi nuo viisuihin." tai jotain muuta vastaavaa, niin silloin saa ja pitääkin kommentoida. Ei tuollaista pidä suvaita. Mutta kaikki eivät pidä vaan tästä kappaleesta, ja toivoisinkin molemminpuolista kunnioitusta mielipiteille. Yhtey itsessään on minustakin aivan loistava ja sympaattinen, mutta tätä kappaletta, tai yhtyeen muuta musiikkiakaan, en arvosta kovin korkealle asteikollani. Punk-tyylinä ei vain toimi minulle. Sori.
Toivotan kuitenkin onnea ja menestystä PKN:lle viisuihin. Olen iloinen, jos menestyvät, vaikka biisistä en pidäkään.
Sana on vapaa! Mitä ajatuksia UMK-finaali ja PKN:än voitto herättää teissä?
Ps. Jonkinlaista postausta tän vuoden kappaleiden menestysarvioista tulossa sitten, kun kaikki kappaleet on julkaistu. Eli pian!
UMK-voittajaksi selvisi Pertti Kurikan Nimipäivät viime viikonloppuna ja nyt myös blogini kysely UMK-suosikista on päättynyt. Kysely oli tiukka, mutta lopulta voiton vei Opera Skaala ennen satin Circusta. Tämä tulos olisi miellyttänyt ainakin minua selkeästi enemmän kuin UMK todellinen tulos.
Pertti Kurikan Nimipäivät on voittnut suomen Euroviisukarsinnan eli UMK:n ja edustavat näin ollen Suomea Euroviisuissa Wienissä toukokuussa. Yhtyeen voitto oli loppupelissä melko selvä. toiseksi tuli Satin Circus ja kolmanneksi Opera Skaala.
Tulokset:
Lähi päivinä mahdollisesti tulossa vielä laajempi kattaus UMK finaalista, nyt en enää tähän aikaan kykene enempää kirjoittamaan. :)
UMK:n finaali lähetyy kovaa vauhtia ja nyt on aika jättää virallinen veikkaukseni tuloksista ennen finaalin live esityksiä.
1.Satin Circus – Crossroads
2.Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää 3.Opera Skaala – Heart of light 4.Järjestyshäiriö – Särkyneiden sydänten kulmilla 5.Solju – Hold your colours 6.Shava – Ostarilla 7.Norlan El Misionario – No voy a llorar por ti 8.Jouni Aslak – Lions and lambs 9.Angelo De Nile – All for victory
Nyt kaikki finaalin kappaleet on esikatseltu ja on aika muodostaa näistä kappaleista puntari:
#UMK2015
1. Opera Skaala - Heart of Light
2. Satin Circus - Crossroads 3. Shava - Ostarilla
4. Järjestyshäiriö - Särkyneiden sydänten kulmilla
5. Solju - Hold Your Colours
6. Norlan El Misionario - No Voy A llorar Por Ti
7. Angelo De Nile - All for Victory
8. Jouni Aslak - Lions And Lambs 9. Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää
