Armenia julkaisi kappaleensa musiikkivideon kera aivan hetki sitten. Kappale Don't Deny on sävelletty Armenian kansanmurhan 100-vuotispäivän muistolle ja sen esittää Genealogy niminen kokoonpano, joka koostuu kuudesta artistista, joilla on armenialaisia juuria. Mukana on myös mm. vuonna 2009 Armeniaa yhdessä Anushin kanssa edustanut Inga.
Venäjän televisioyhtiö C1R vahvisti tänään jo muutaman päivän kiertäneen huhun siitä, että Polina Gagarina edustaa Venäjää tulevissa Wienin viisuissa. Hänen kappaleensa tulee olemaan balladi nimeltään A Million Voices. Kappale julkaistaan ilmeisesti sunnuntaina.
Kappaleesta voi kuitenkin jo nyt kuunnella pätkän täältä.
Montenegron televisioyhtiö RTCG on kertonut tänään, että maan edustuskappale tullaan virallisesti kuulemaan 21. maaliskuuta. Kappaleen esittää Knez. Kappaleen Adio on säveltänyt Zeljko Joksimovic, ja lyriikoista vastaavat Marina Tucaković ja Dejan Ivanovic.
On kuitenkin mahdollista, että saamme kappaleen kuultavaksemme jo ennen varsinaista julkaisupäivää, sillä kaikki kappaleet ja muu oheismateriaali oon pitänyt toimittaa EBU:lle 16. maaliskuuta mennessä. Tämän jälkeen kaikki materiaalit ovat kaikkien maiden televisoyhtiöiden vapaassa käytössä.
UMK:n finaalista olkaa olla jo melkein kaksi viikkoa ja tämän postauksen kirjoittaminen on aina vaan siirtynyt ja siirtynyt, sillä viisujenkarsintakausi on juuri kiivaimmillaan ja sen tiimoilta olen ollut kiireinen.
Ennen voittajaan pureutumista vielä muutama sana finaalista. Finaali oli, ainakin minusta, selkeästi tasokkaammin toteutettu lähetys kuin, mitä semifinaalit olivat. Suurimpana plussana semifinaaleihin verrattuna näin sen, että ne kiusalliset pukuhuonehaastattelut ja kömpelöt käytäväkavelyt oli jätetty finaalista pois.
Juontajat, Raakel Liekki ja Roope Salminen hoitivat hommansa kunnialla. Ei valittamista.
Sitten nämä paljon kuohkatut "kansalaisraadit": aivan suoraan pöllitty Melodifestivalenilta sillä erotuksella, että eri maiden raadit oli vaihdettu erilaisiin ryhmiin ihmisiä Suomesta. Ei siinä mitään, että idea on lainattu länsi naapurista. Ihanhan tuo oli viihdyttävä tuo ääntenlasku. Olisin kyllä toivonut, että raadeilla olisi ollut enemmän valtaa, sillä hieman typerältä tuntui, että tehtiin suuri ohjelma numero siitä, että 8 raatia antaa 10 % pisteistä. Tämän voisi Yle ehdottomasti säästää ensi vuodelle, mutta sillä erolla, että raadit saisivat enemmän valtaa.
Myös se oli mukavaa, ettei Euroviisuja oltu yritetty piilottaa aiempien vuosien tapaan vaan päinvastoin niitä tuotiin esille runsaasti ja positiivisessä valossa. Varsinkin nämä Wienin esittelyvideot ja viisubingo olivat loistavia. Yksi suuri miinus on kuitenkin annettava, ja se on kilpailu areena, tai siis studio. Semifinaalit siellä nyt vielä meni, mutta finaalikin Ylen Pasilan studiolla...ei näin Yle. Ensi vuodeksi ehdottomasti finaali ainakin suuremmalle areenalle. Jos ei aivan jäähalliin tai baronalle, niin ainakin Peakockiin.
Antti Tuisku esiintyi kolmannessa semifinaalissa.
Myös väliaika esitykset semeissä sekä finaalissa olivat onnistuneita. Varsinkin Antti Tuiskun veto kolmannessa semissä ja softenginen veto finaalissa (video alla) jäivät mieleen. Emma Salokosken olisin ehkä vaihtanut finaalissa johonkin toiseen väliaikaesitykseen.
Sitten voittajaan eli Pertti Kurikan Nimipäivien kappaleeseen Aina mun pitää. Alussa tuli järkytys, joka kesti ehkäpä tunnin. Vaikka olin ajatellut jo etukäteen, että tämä voittaa niin viimeiseen asti jaksoin uskoa, että se olisi joku muu. Noh, järkytystä seurasi pettymys. Suomen kansa oli oikeasti valinnut tämän kappaleen edustamaan meitä Euroviisuihin! Pettymyksestä selvittyäni päätin, että annetaan PKN:lle sitten mahdollisuus, kun kerta Suomen kansa heidät Wieniin tahtoi. Päätös täytyi vain hyväksyä ja tyytyä tähän.
Kappaleesta en pitänyt silloin, kun tämä julkaistiin, en silloin kun tämä esiintyi semifinaalissa tai finaalissa, tai nyt kun tämä on Suomen edustuskappale. Se on vaan kylmä fakta, että tämä kappale on minulle tähän mennessä Suomen huonoin kappale Viisuissa, valitettavasti. Ja uskon, että en ole ainoa. Varmasti moni, varsinkin viisufani, voi samaistua tähän ajatukseen. Viisufaneilla tuntuu olevan sellainen taito, että ajan kanssa huonotkin kappaleet alkavat kuulostaa hyviltä ja takin käännöt eivät olekaan kovin harvinaisia.
Yksi asia tässä PKN-keskustelussa minua häiritsee minua todella paljon ja en malta olla tarttumatta siihen: Välillä, kun lukee keskusteluja PKN:ään liittyen niin tuntuu siltä, että tästä saa olla vain yhtä mieltä, ja jos on erimieltä, leimataan heti suvaitsemattomaksi. Toki silloin, jos kommentoidaan, että "Miten Suomi kehtaa lähettää kehitysvammaisia Euroviisuihin." tai "Nyt saa taas hävetä, kun Suomi valitsi nuo viisuihin." tai jotain muuta vastaavaa, niin silloin saa ja pitääkin kommentoida. Ei tuollaista pidä suvaita. Mutta kaikki eivät pidä vaan tästä kappaleesta, ja toivoisinkin molemminpuolista kunnioitusta mielipiteille. Yhtey itsessään on minustakin aivan loistava ja sympaattinen, mutta tätä kappaletta, tai yhtyeen muuta musiikkiakaan, en arvosta kovin korkealle asteikollani. Punk-tyylinä ei vain toimi minulle. Sori.
Toivotan kuitenkin onnea ja menestystä PKN:lle viisuihin. Olen iloinen, jos menestyvät, vaikka biisistä en pidäkään.
Sana on vapaa! Mitä ajatuksia UMK-finaali ja PKN:än voitto herättää teissä?
Ps. Jonkinlaista postausta tän vuoden kappaleiden menestysarvioista tulossa sitten, kun kaikki kappaleet on julkaistu. Eli pian!
Tšekin lisäksi tänään kappaleensa julkaisi myös Belgian Loïc Nottet. Hänen kappaleensa kantaa nimeä Rhythm inside. Ainakin minusta kappaleessa on runsaasti vaikutteita Lorden musiikista. Aivan kuin miespuolinen Lorde.
Mitä tykkäätte ja muistuttaako tämä teistäkin Lordea?
